Yli vuosi leikkauksesta.

Moikka! Hieman hujahti tää aika, kiirettä on pitänyt ja perheeseen on tässä välillä ilmestynyt uusi perheenjäsenkin. Hän on kyllä eläin eli Suomenlapinkoira Laku. :) Tästä voikin varmaan päätellä, että polvi alkaa olla jo aika hyvässä kuosissa.

Kesäkuussa kävin tosiaan röntgenissä ja ortopedin puheilla. Kuvat näytti hyvältä ja uusi rusto on pysynyt paikallaan. :) Puhuttiin sitten että jos tulee jotain ongelmaa niin varailen uutta kontrollia, mutta ei ole ollut ongelmia.

Olen kävellyt, pyöräillyt, uinut, lenkittänyt koiraa, tehnyt kyykkyjä kotosalla, käynyt salilla ja lista on loputon.
Polvi tuntuu todella hyvältä.

Onhan tietysti päiviä, kun jos vaikka joudun seisomaan paljon niin polvi hieman jäykistyy ja tuntuu hassulta mutta siinä se sitten vetreytyy kun vaan venyttelee. Ja kyllä sen tiedostaa, että siellä on jotain ylimääräistä laitettu.

Leikattu polvi on nyt kuitenkin vahvemman tuntuinen kun leikkaamaton. Etureisilihasta kyllä puuttuu vielä, mutta ei auta muuta kuin treenata lisää. :)

Arvesta ortopedi sanoi, että se on hieman leventynyt ja sen voisi korjata plastiikkakirurgiassa mutta sanoin että antaa olla. :D Myöskin hieman muutamat hermot etsivät parejaan polvessa ja toinen puoli polvesta on jostain kohti tunnoton. Mutta siinäkin auttaa vaan aika.

Vois kai tiivistää, että hyvin on toipuminen sujunut. :)

Siinä leikkauksen jälkeen ja tasan vuosi leikkauksesta.

Puoli vuotta hujahtanut! :o

Hieman on täällä blogin puolella pidellyt hiljaisuutta, kun polvi on jo tosi hyvä. Viime kuussa tuli leikkauksesta kuluneeksi puoli vuotta ja 7 kk hipoo ensi viikolla.

Aika normaalisti pystyy jo pyörittään arkea. Liikuntojakin on jonkin verran kertynyt. Esimerkiksi kun vaihtui työpaikka niin siinä samalla tullut sitten käveltyä 4,5 km aamuisin bussipysäkille. Ja polvi on hyvin jaksanut menossa mukana.

Olen käynyt myös salilla treenailemassa kerran viikossa. Jalkatreenit on edelleenkin jäänyt hieman taka-alalle, koska kyllä siinä edelleen pieni pelko jäytää taustalla,ettei vaan kävis mitään ongelmallista. Yläkroppa onkin saanut enemmän kyytiä. Hyppimistä ja pomppimista oon edelleen myös vältellyt. Ja syväkyykkäämistä.

Siinä ois tänä aamuna napattu kuva leikkausarvesta. Edelleenkin se aika pinnassa, on mutta ei ollenkaan kipeä. Olen huomannut,että rasvailu auttaa arpikudoksen kireyteen.

Kesäkuussa ois tarkotus varailla ortopedille kontrolliaikaa ja röntgeniä. Siellä si sit selviää kuinka uus rusto on pysyny paikallaan.

Palaillaan asiaan siis luultavasti silloin! :)

Hieman yli 3 kk operaatiosta!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016 KAIKILLE! :)

Tulin vain nopsaan antamaan tilannepäivityksen polven tilanteesta.
Joulukuun 16. päivä (tasan 3 kk operaatiosta) oli toinen välikontrolli. Kontrollin teki siis leikannut ortopedi. Oikeastaan mitään uutta tietoa ei tullut muuta kuin, että polvi paranee hyvin, mutta tammikuu kannattaa vielä lepäillä eikä mennä töihin heti rasittamaan polvea loppuun. Näin siis tehtiin ja saikkua kirjoitettiin vielä tammikuukin.

Olen kuitenkin päässyt jo sauvakävelemään, vesijuoksemaan ja lihaskuntotreenit on pidentyneet. Kävin myös työterveyden fyssarilla joka neuvoi muutaman liikkeen lisää tuohon polvijumppaani. Nyt saa jo kyykkyäkin ruveta harjoittelemaan ahkerasti, jotta kyykisteleminen töissä sujuisi. Porrassiivouskunnossa polvi ei vielä ole, mutta esim. toimistosiivous sujuisi pienillä tunneilla hyvin.

Kuntopyörälläkin olen polkenut. Siihenkin fyssari antoi luvan,että vastusta saa viimeinkin lisätä.

Täällä menee kyllä tosi hyvin polven kuntoumisen kanssa. Sainkin kehuja,että olen ollut todella ahkera kuntoutuja ja asenne on todella hyvä. :)

Helmikuussa näillä näkymin töihin. Kirjoittelen varmaan sitten kuinka työelämä lähtee sujumaan taas polven kanssa. :)

 Ulkoilumaastoissa ei ainakaan ole valittamista! :)

Siellä se polvivaivainen viimeinkin menee. Ensimmäisellä lenkillään leikkauksen jälkeen. Pakkasta oli muuten -18 astetta, mutta hyvällä ulkoiluvarustuksella ei palele! :D

5. Fyssarikäynti.

Tänään oli viides fyssarikäynti ja sillä mielellä lähdin sinne, että kyynärsauvat jää nyt kokonaan pois. Ja niinhän ne jäi. Vaikka kävely onkin edelleen hieman toispuoleista jalan ojennusvajauksen vuoksi. Kyllä se siitä pikku hiljaa, kun muistaa vaan hiljakseen ja kroppa suorassa kävellä. Ja ajattelee mitä on tekemässä, eli ottamassa askelta, ettei tule suurempia horjumisia.

Viime kerralla neuvottu jumppa on tehonnut hyvin etureisilihakseen ja se on selkeästi vahvistunut. Tällä kertaa tuli vain yksi uusi jumppaliike ja nyt aletaan treenaamaan penkiltä nousuja eli pientä kyykkyä. Syväkyykyt esim. tangon kanssa on vielä kielletty. :D

Tämän lisäksi tuli iso kasa venytyksiä, joiden tarkoituksena on saada ojennusvajaus ja turvotus kokonaan pois. Turvotus ja kiristävä tunne jalassa kyllä vähenee viikottain. Vesijuoksu olisi hyväksi tässä vaiheessa.

Leikannut lääkäri kirjotti vielä joulukuun sairauslomaa. Fyssari sanoi, että jos mulla on joulun ja uuden vuoden välissä yhtään tunne, että en vielä kykene töihin (eli jos kävely on ontuvaa ja jalassa on edelleen ojennusvajautta) niin täytyy hakea lisää saikkua vaikka työterveyslääkäriltä. Paha sanoa vielä, kun polvi menee paremmaksi joka viikko, mutta turha siitä vielä on stressata. Turha sinne töihin on mennä ontuvalla jalalla ja kuormittaa toista jalkaa liikaa niin sen jälkeen ollaan taas saikulla.

Lueskelin mun edellisiä tekstejä ja aika pitkälle on jo päästy tuosta leikkauksen jälkeisestä viikosta, joka oli ihan kaikin tavoin kamala.

Kyllä tästä kuulemma vielä hyvä polvi tulee, täytyy vaan olla kärsivällinen ja parannella rauhassa. :)

2 kk operaatiosta ja 4. fyssarikäynti.

Hei, tää on jo mun 20. postaus tänne. Aika hyvin tää blogi on pysyny elossa, vaikka viime viikot aika hiljaista olikin. Siksi, koska ei oo ollut mitään uutta kirjotettavaa. Tänään oli kuitenkin taas fyssarikäynti aamulla ja sieltä sai kirjoituksen aihetta.

Ensin tsekattiin mun kävely, oli kuulemma jo parantunut viime kerrasta. En varo enää niin paljoa operoitua polvea. Tuli ohje, että kaikki tuet jää nyt pois, ainoastaan keppiä saa enää käyttää. Ja se keppikin saa pikku hiljaa jäädä pois, kun vaan siltä tuntuu. Vielä ei kyllä tunnu siltä ja polvituenkin olisin vielä pitänyt, mutta se kuulemma surkastuttaa lihaksia edelleen liikaa. Kuulemma, jos tuntuu siltä, että en pärjää ilman tukea niin siihen saa laittaa jonkun kevyen tuen, joita saa ihan kaupoista. Yksi semmonen mulla onkin täällä himassa, mutta se on aivan liian kapea vielä turvottelevaan polveen.

Arpi on kuulemma hyvin parantunut myös ja nyt sai vesijuoksuun luvankin. Uimahallissa täytyy tietysti olla varovainen, ettei liukastu tai kompastele. Uiminen on vielä liian vaikeaa, tulee liikaa kiertoliikettä polveen.

Kuntosalillekin saa mennä jo. Alakroppaan ei saa vielä tehdä suuria pumppauksia. Ainut, että yläkroppaa voin tehdä himassakin jonkun verran ja kuntopyörä löytyy himasta. Eli voi olla, että se salille meno vielä jää. Siitä tulikin mieleeni, että eilen meni Kuntopyörällä ilman vastusta 10 min. Mikä on jo aika paljon. :)

Uusia jumppaliikkeitä tuli paljon.
-Pyöräilyliike kädet lantion alla tukena (selällään)
-Lantion nostot polvet koukussa
-Reisilihaksen ojentelua suoraksi, tyyny jalan alla.
-Polven nosto/tuominen mahan päälle.
-Reiden ojennus suoraksi nilkkapainojen kanssa.
-Polvi koukkuun päinmakuulla eli naama vasten maata.
-Nilkka koukkuun ja polven ojennus painojen kanssa.
-Rappusille nousua kantapäät tyhjän päällä ja nousu varpaille. (Pohkeiden vahvistaminen.)

Seistessä ja makuulla polvessa on vielä ojennusvajautta. Koukistus on kuitenkin jo 110 astetta. Reisilihaksen voima on kasvanut, mutta ei ole vielä täysissä voimissa.

Fyssari sanoi, että joulukuussa ei ole asiaa duuniin.
Seuraava käynti on kahden viikon päästä, mutta kuulemma ollaan jo hyvin paljon voiton puolella.

Ortopedi soittaa maanantaina, onneks on tuo fyssarin lausunto, jonka voi lukea suoraan paperista sille. :D

3. Fyssarikäynti.

Lähdin aamulla ensimmäistä kertaa ilman ortoosia liikkeelle ulos. Tai no kävelin pihan läpi autoon ja autosta fyssarin luo. Hieman epävarmalta kävely ilman tukea tuntuu, mutta näin mennään kerta ortopedi suositteli ortoosista luopumista. Toisen kepin otin edelleen mukaan.

Fyssari tsekkasi kuinka kävelen. Kuulemma vinossa ja nojaan liikaa keppiin. Pahus. Käski harjoittelemaan kävelyä peilin edessä, että ryhti olisi suora ja varaisin jalalle vaan lisää painoa, enkä luottaisi keppiin enää niin paljoa. Fyssari kuitenkin sanoi, että kerta olen vasta eilen ortoosista luopunut niin ei se jalka heti täydessä terässä voi ollakaan. Sanoin, että ajattelin käyttää ortoosia enää lähinnä, jos lähden pidemmälle kävelyreissulle. Ja siihen hän sanoi: "Älä laita. Etsitään sulle kevyempi tuki siihen." Ja näin pääsin kertaheitolla koko ortoosista eroon ja nyt mulla on tosiaan tuo kevyempi versio. Ei oo enää niin mekaaninen kapistus, että se robottiolo, joka ortoosista tuli lähti pois. Tämä nykyinen tukikin laitetaan vaan sillon, jos lähden pidemmälle reissulle. Esimerkiksi ulkoilemaan, kauppaan. Semmoisissa tilanteissa, joissa tiedän jalan rasittuvan enemmän. Fyssari sanoi myös, että tuo "robottiortoosi" surkastuttaa lihaksia vaan päivä päivä päivältä enemmän ja se pitäisi heittää nurkkaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jalalle pystyy varaamaan enemmän. Tässä tein ehkä virheen, kun pidin sitä näinkin pitkään. Noo menihän se näinkin. Keppiä kannattaa kuitenkin vielä käyttää jokatapauksessa. Vaikka pikkuhiljaa siitäkin kuitenkin täytyy luopua.

Siinä tuo kevyempi tuki. En ole enää ihan niin robocop kuin ennen, jes! :D


Analysoitiin myös polven liikerata ja polvi taipuu 95-100 astetta. Tästä innostuneena fyssari vei minut kokeilemaan kuntopyörää ja sehän onnistui ihan hyvin. Ainut vaan että polvessa on edelleen pientä turvotusta ja kudostulehdusta, joka kiristelee polvea. Tämä kuntopyöräily on nyt kuitenkin kaiken A ja O kuntoutumisen suhteen. Tuo pyöräily parantaa taipuvuutta ajan kanssa ja se tavoite olisi edelleen se 120 astetta. Onneksi me hankittiin mun miehen kanssa kuntopyörä meille kesällä! Suosittelen kyllä kaikille polveaan kuntouttaville. Tai no kannattaa kuunnella fyssarin ohjeita tässäkin. :) Alussa ei saa innostua liikaa. Ihan pari minuuttia polkemista 2-3 kertaa päivässä. Minkäänlaista kipua ei saa polkemisesta tulla. Ja jos polvi turpoaa niin kylmää taas siihen vaan. Ei kuulosta pahalta, mutta alussa se on valitettavasti tosi vaikeaa.

Reisilihastakin jumpattiin ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa taas löytymään sieltä. Ihmeen paljon tuo jalka siellä fyssarilla nousi, himassa taas ei laisinkaan. Mutta ilmeisesti toivoa on senkin suhteen :D Ja hyviä vinkkejä sain jumppaamiseen. Jumppaa vaan on tehtävä päivittäin ei siinä muu auta.

Uimaankin pääsen kohta. Fyssari tarkisti haavan/arven ja se ei ole vielä uintikunnossa. Puolikas haavasta ei ole vielä arpeutunut kunnolla ja siinä on silloin pöpöriski. Mutta kyllä sekin nopeasti pitäisi mennä umpeen. Sanoi vinkkinä, että parantuneeseen arpeutuneeseen alueeseen kannattaa laittaa bepanthenia, jotta saadaan arven mikroverenkierto paremmaksi ja turvotuskin sen kautta varmasti vähenee.

 Siinä tuo arpeutunut polvi taas kerran on. Tuota siis tarkoitin,arven alaosa on jo melkein parantunut, yläosa tarvitsee vielä aikaa. Aika kalpea jalka, kun verenkierto ei edelleenkään ole normaali :D (En kyllä mikään solariuminruskea neitokainen muutenkaan ole.)

Fyssarikin oli sitä mieltä, että ei mulla vielä ole töihin asiaa ennen ensi vuotta. Ei ainakaan ennen kuin polvi taipuu 120 astetta ja reisilihas on taas toiminnassa. Mutta kuulemma ihmeitä tapahtuu ihan parissa viikossakin ja polvi saattaa ruveta liikkumaan paremmin nopeastikin. Saa nähdä!:) Parin viikon päästä tsekataan tilanne uudelleen ja sen jälkeen kerrotaan ortopedille tilanne, siitä voi sitten päätellä mitä tässä kannattaa tehdä. Kiirehtiä töihin ei kannata missään nimessä.

Fyssarikäynti kesti 45 min, joka oli tähän mennessä pisin käynti tän polviprojektin aikana. Jäi kyllä tosi hyvä mieli tosta käynnistä!

Kyllä tästä vielä toimiva polvi saadaan :)

6 viikkoa operaatiosta. (Välikontrolli)

Maanantaina oli röntgen ja keskiviikkona polven välikontrolli. Röntgenkuvissa näkyi, että uusi rusto on asettunut hienosti paikalleen ja kaikki näyttää hyvältä. Ei ollut enää siis koloa polvessa, joka ennen leikkausta näkyi kuvissa.

Ortopedi oli sitä mieltä, että pitäisi silti kai olla vielä loppuvuosi saikulla (alunperin mulla oli saikku 31.11 saakka), vaikka näin hyvin polvi on parantunutkin. Pistin sille vastaan ja sanoin, et haluisin jo kovasti töihin, kun kuitenki työpaikka lupas järjestää mulle kevennettyä työtä pienemmillä tunneilla alkuun. Ortopedi sit sano et soittaa mulle 23.11. ja kysyy mun mielipiteen sit sillon uusiks. Laittelee sitten lisää saikkua jos tarvii. Himaan tultua rupesin miettiin et olisko se sit kuitenkaan paha levätä vielä joulukuukin. Kun se ois kuitenki parempi polvelle. Noo viikonloppuna on työpaikan pikkujoulut ja nään pomon siellä. Kyselen siltä vähän asioista, et onko mun kohdalle suunniteltu jo jotain uudehkoa suunnitelmaa. Vai lepäänkö vielä joulukuunkin ja palaanko porrassiivoukseen kevennetyillä tunneilla vai kuinka.

Tosin on tässä vielä hommaa polven suhteen, kun reisilihas on surkastunut kokonaan niin täytyyhän se jumpata kondikseen ennen duuniin paluuta kuitenkin. Kepit ja ortoosi täytys kuulemma pikku hiljaa heittää kokonaan nurkkaan, että en tuu niistä riippuvaiseks. :D

Kuitenkin pääpointti: hyvältä näyttää kuntoutuminen/toipuminen. :)

Kolmannesta fysioterapiakäynnistä seuraavassa postauksessa. :)